Yrityksen verotus

Luonnollisen henkilön verotuksessa tuloverolaki on pääverolain 
asemassa. Myös yrityksen tuloksen verottamisesta omistajayrittäjällä säädetään tuloverolaissa. Myös tappiontasausta koskevat säännökset ovat tuloverolaissa.

Elinkeinoverolaissa säädetään, kuinka elinkeinon tulos vahvistetaan valtion- ja kunnallisverotusta toimitettaessa.  Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan
 liike- ja ammattitoimintaa.
Elinkeinoverolaki pitää sisällään seuraavat asiat:

• tulon veronalaisuus
• menon ja menetyksen vähennyskelpoisuus
• rahoitus-, vaihto-, sijoitus-, ja käyttöomaisuuden
  määritelmät
• hankintamenon määritelmän
• tulon ja menon jaksottamisen
• vähennyskelpoiset varaukset
• omaisuus- ja tulolähdesiirrot
• yksityiskäyttö
• toimintamuodon muutokset
• yhteisön ja yhtymän purku
• fuusio ja diffuusio
• kiinteistö elinkeinotulolähteessä

Varallisuusverolaki pitää sisällään säännökset nettovarallisuuden laskemisesta.

Yhtiöveron hyvityksestä annetussa laissa säädetään osakeyhtiön
 osinkona jakaman voiton verotuksesta.

Konsernien verotusta säätelee osaltaan laki konserniavustuksesta.  
Konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä on vapaa tuloksentasauksen mahdollisuus.

Yrittäjän määrittely verotuksessa

Verotuksessa yrittäjänä pidetään henkilöä, joka harjoittaa elinkeinotoimintaan ja jonka yrityksen verotus toimitetaan elinkeinoverolain säännösten mukaan. Yrittäjiä ovat;

• yksityiset liikkeen- ja ammatinharjoittajat
• avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet
• osakeyhtiössä johtavassa asemassa olevat toimihenkilöt, jotka yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistavat enemmän kuin puolet yhtiön
   osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta.

Yritykset hakeutuvat ennakkoperintärekisteriin. Vaikka verottaja hyväksyykin yrityksen rekisteriin, ei se vielä ratkaise, onko kysymys työsuhteesta vai itsenäisestä toiminnasta. Se ratkaistaan kokonaisarvion perusteella.  Jos kysymys on palkkatulosta, niin korvauksen maksajan tulee ennakkoperintärekisteriotteesta huolimatta suorittaa ennakonpidätys.

Itsenäisen toiminnan – siis ei työsuhteisen toiminnan –  tunnusmerkkejä ovat:

• toimintaa harjoitetaan omilla työvälineillä ja tarveaineilla
• työtä tehdään ilman toisen johtoa ja valvontaa
• taloudellinen riski on itsellä ja
• toiminnan harjoittaja huolehtii itse sosiaaliturvastaan

Elinkeinonharjoittajan toimintaa pidetään yleensä aina itsenäisenä toimintana ja heidät merkitään ennakkoperintärekisteriin. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä  
ovat itsenäisen toiminnan tunnusmerkkien lisäksi;

• toiminnan laajuus ja suunnitelmallisuus
• yrityksen rekisteröinti kaupparekisteriin sekä
• kirjanpitolain mukainen kahdenkertainen ja ammatinharjoittajilla yhdenkertainen kirjanpito

Tulolähteet

Elinkeinonharjoittajan verotettavat tulot lasketaan tulolähteittäin, joita on kolme:

elinkeinotoiminta
maatalous ja
henkilökohtainen tulolähde
Kunkin tulolähteen kulut voidaan vähentää vain saman tulolähteen tuloista. Myöskään tulolähteen vahvistettua tappiota ei voi siirtää toisen tulolähteen verotusta vähentämään.

Elinkeinotoiminnan tulos lasketaan Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) mukaisesti. Elinkeinotoimintaa on niin ammatinharjoittaminen kuin eri yritysmuodoissakin tapahtuva liiketoiminta.

Maatalouden verotus toimitetaan maatalouden verolain (MVL) mukaisesti. Se muodostaa oman tulonlähteensä.

Elinkeinonharjoittajan muu toiminta muodostaa henkilökohtaisen tulonlähteen. Tällaisia ovat mm. yrityksen ulkopuoliselle vuokratusta huoneistosta tai kiinteistöstä saatu vuokratulo, yhtiön osakkaille annetuista lainoista peritty korko. Yrityksen henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuluvan omaisuuden kulut saa vähentää vain henkilökohtaisen tulolähteen tulosta.

Välilliset ja välittömät verot

Välittömät verot jäävät lopullisesti veronmaksajan rasitukseksi. Näitä ovat mm. tulo- ja varallisuusvero, perintö- ja lahjavero ja korkotulojen lähdevero.

Välillisissä veroissa verovelvollinen toimii veron perijänä ja tilittäjänä valtiolle. Lopullisen verorasituksen on tarkoitus siirtyä tuotteiden hinnoissa muiden rasitukseksi. Välillisiä veroja ovat arvonlisävero, valmisteverot ja tullit.

Vuonna 1995 toteutettu arvonlisäveron laajennus palvelualoille on kuitenkin jäänyt osin yrittäjien maksettavaksi, koska veron lisääminen täysimääräisinä hintoihin on markkinatilanteista johtuen ollut mahdotonta

Yritysmuodot ja verotus

Yritysmuodolla ei ole vaikutusta arvonlisäveron määrään. Sen sijaan välittömässä verotuksessa yritysmuodolla on  merkitystä. Verorasituksen vertailussa on otettava huomioon sekä

• yritykselle tulevat verot että
• omistajayrittäjille yritystoiminnasta tulevat verot

Verotus ei ole kahdenkertainen; toisin sanoen samasta voitosta ei veroteta sekä yritystä että omistajayrittäjää hänen nostaessaan samaisen voiton.

Yksityinen liikkeen- tai ammatinharjoittaja (toiminimi) sekä elinkeinoyhtymät, joita ovat avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtymät ja muut elinkeinotoimintaa harjoittavat yhtymät, ovat verotuksessa samassa asemassa siten, että niiden tulos verotetaan kokonaan omistajayrittäjien tulona.

Osakeyhtiö on erillinen verovelvollinen. Omistajayrittäjä voi saada yhtiöstä palkkaa, osakaslainaa ja osinkoja.

Kaikissa yritysmuodoissa yritystulo jaetaan omistajayrittäjille pääomatuloon ja ansiotuloon.

Yrittäjä maksaa tulonsa perusteella veroa valtiolle, kunnalle ja kirkkoon kuuluva myös seurakunnalle.  Valtion vero on progressiivinen eli kohoava ja kunnallis- ja kirkollisvero suhteellisia, jotka eivät vaihtele tulon määrän mukaan. Osakeyhtiö maksaa kiinteää 20 %:n (vuonna 2020) yhteisöveroa, joka tilitetään valtiolle, kunnille ja seurakunnille.

Ennakkoperintä ja ennakkoperintärekisteri

Ennakkoperintä

Ennakkoperintä tapahtuu tapahtuu

• ennakonpidätyksenä tai
• ennakonkantona.

Ennakonpidätyksen toimittaa suorituksen maksaja, työnantaja, verokortissa olevan prosenttipidätyksen mukaan. Samalla hän pidättää työntekijän osuuden eläke- ja työttömyysmaksuista. Ellei verokorttia ole, pidätys on 60 %. Työnantaja tilittää pidättämänsä veromäärän ja sosiaaliturvamaksun edelleen verovirastolle ja eläkemaksut täydennettynä työnantajan vakuutusmaksuilla eläkeyhtiölle.

Ennakonkannossa verotoimisto määrää ennakkoveron suoraan suorituksen saajalle, joka itse maksaa ennakon erät veroviraston tilille.

Ennakkoperintärekisteriin hakeudutaan Aloittamisilmoituksella (lomake VEROH 8100). Aloittava yritys voi itse vaikuttaa ennakkoveronsa suuruuteen.

Ennakkoperintärekisteriin merkitään hakemuksesta

• elinkeinonharjoittaja
• maatalouden harjoittaja ja
• muuta tulonhankkimistoimintaa harjoittava, jos hänen saamansa tulo ei ole palkkaa tai urheilijan palkkiota.

Hakijan ei tarvitse harjoittaa yllä olevaa toimintaa vielä hakuhetkellä, vaan aikomus riittää.  Ennakkoperintärekisteristä voidaan poistaa omasta hakemuksesta tai viranomaisen aloitteesta, jos

• toiminta on loppunut tai se ei ole koskaan alkanut
• yrittäjä laiminlyö olennaisesti veronmaksun, kirjanpitovelvollisuuden tai muut verotukseen liittyvät velvollisuudet

Ennakkoperintärekisteriin ei merkitä jos hakija saa vain palkkatuloa. Palkalla tarkoitetaan;

• kaikenlaista työ- tai virkasuhteesta saatavaa palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta
• kokouspalkkioita, henkilökohtaista luento- ja esitelmäpalkkiota, hallintoelimen jäsenyydestä saatua palkkiota, toimitusjohtajan palkkiota, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostamaa palkkaa sekä luottamustoimesta saatua korvausta.

Hyväksyttyään hakemuksen verotoimisto lähettää yrittäjälle ennakkoverolipun ja tilillepanokortit ennakoiden maksamista varten. Jos tulos arvioidaan tappiolliseksi, ei ennakkoveroa määrätä.

Verovuoden aikana ennakoiden määriä voidaan muuttaa. Ennakoiden korottamista on haettava marraskuun loppuun mennessä ja alentamista verovuoden loppuun mennessä. Osakeyhtiö voi kuitenkin hakea ennakon alentamista vielä tilikauden päättymisen jälkeen 4 kk:n kuluessa.

Jos tilikauden tulos osoittaa, että ennakot olivat liian pienet, voi yksityinen elinkeinonharjoittaja tai elinkeinoyhtymän (Ay, Ky tai muu yhtymä) osakas täydentää verojaan maksamalla ennakon täydennysmaksun maaliskuun loppuun mennessä. Osakeyhtiö voi maksaa täydennysmaksua 4 kk ajan tilikauden päättymisestä.

Jos ennakot ovat olleet riittämättömät, puuttuneelle määrälle eli jäännösverolle lasketaan luonnollisen henkilön verotuksessa korkoa 1 % ja osakeyhtiölle yhteisökorkoa 5 % (vuonna 1999). Palautusten korko on 1 %.