Kirjanpito ja tilintarkastus

Kirjanpito on johdon informaatiojärjestelmä, joka kerää yrityksen rahavirtaa kuvaavaa raakatietoa ja jalostaa sitä yrityksen johdon käyttöön sopivaksi informaatioksi. Tätä tietoa käytetään yrityksen toiminnan ja talouden suuntaamiseksi kohti parempaa taloudellista menestystä. 

Sivutuotteena kirjanpito tuottaa informaatiota yrityksen sidosryhmille voitonjakoa koskevia ja muita päätöksiä varten. Eräs keskeinen tällainen päätös on yritysveron määrääminen. Joissakin yritysmuodoissa yritys ei maksa lainkaan veroa. Niissä kirjanpitoa tarvitaan omistajien verotettavien tulojen laskennassa. Kirjanpito on yrityksen rahavirran malli, jolloin se on samalla myös toimintavirran malli, koska rahavirta on toimintavirran peilikuva. Mittaamalla yritykseen sisään virtaavaa ja siitä pois kulkevaa rahaa, kirjanpidolla saadaan nerokkaasti yhteismitalliseksi kaikki yritystä koskeva olennainen tietoaines.

Kirjanpitoon liittyy mahdollisuus tuottaa kokonaiskuva yrityksen toiminnasta.  Koska yritys on taloudellisiin tavoitteisiin pyrkivä yksikkö, talouden mittaus on myös toiminnan mittausta. Kirjanpito ei ole pelkästään yrityksen johdon ja omistajien keino saada kokonaiskuva yrityksestä, vaan sen tietoja tarvitsevat myös viranomaiset. Kirjanpidon laatimista Suomessa säätelevät kirjanpitolaki ja -asetus sekä niihin liittyvät muut säädökset, ohjeet ja tavat. Suomen kirjanpitolainsäädäntö perustuu EU:n tilinpäätösdirektiiveihin. Säädösten tarkoituksena on luoda yhdenmukaisten viranomaisilmoitusten puitteet.

Kirjanpitolain tarkoituksena ei ole säädellä tarkasti kaikista yksityiskohdista, siksi sen ensim­mäisessä luvussa määrätään, että kirjanpitovelvollisen on noudatettava hyvää kirjanpitotapaa. Tällä tavoin vapautetaan kirjanpitäjä käyttämään tervettä kirjanpitäjäjärkeä säädettyjen avainperiaatteiden puitteissa.  Kauppa- ja teollisuusministeriössä on kirjanpitolautakunta, joka voi antaa ohjeita ja lausuntoja kirjanpitolain soveltamisesta. Yleinen väärinkäsitys on, että kirjanpitolautakunta loisi hyvää kirjanpitotapaa, mutta sitä se ei voi tehdä, koska tavan luominen edellyttää osallistumista käytännön toteutukseen. Vain kirjanpitäjät voivat luoda hyvää kirjanpitotapaa.

Mitä kirjanpito mittaa?

Kirjanpito mittaa yrityksen talouden kolmea ominaisuutta:

  • kannattavuutta, 
  • maksuvalmiutta ja
  • vakavaraisuutta.

Kannattavuudessa on kysymys siitä, riittävätkö tulot niiden aikaansaamiseksi syntyneiden menojen katteeksi. Jos tulot ovat suuremmat kuin menot, syntyy voittoa. Jos ne ovat pienemmät, syntyy tappiota.

Maksuvalmius tarkoittaa yrityksen kykyä selvitä juoksevista maksuistaan. Se on hyvä, jos kaikki maksut hoidetaan eräpäivinä, ja huono, jos maksuissa on viivettä.

Vakavaraisuutta mitattaessa selvitetään, kuinka paljon yrityksen rahoituksesta on omaa ja kuinka paljon vierasta pääomaa. Vakavaraisella yrityksellä suurin osa rahoituksesta on omaa. 

Omarahoitusta syntyy omistajien pääomapanoksista sekä jatkuvan toiminnan tulorahoituksesta. Vierasta pääomaa saadaan lainaa ottamalla. Lyhytaikaisesta vieraasta pääomasta suurin osa on yleensä juoksevia velkoja, joiden maksuaika ei vielä ole kulunut umpeen.

Yrityksen kasvua on voidaan hallita talouskolmion avulla.  Järkevä kasvu on mahdollista vain siten, että mitään talouden perusominaisuutta – kannattavuutta, maksuvalmiutta tai vakavaraisuutta – ei heikennetä vaarallisen huonoksi.