Verohallinnolta kysytään usein, kuinka yhteisöverotulot oikein jaetaan Suomen kunnille. Verohallinto tilittää yhteisöasiakkaiden tuloverot enää vain valtiolle ja kunnille, koska seurakuntien osuus siirtyi valtiolle vuoden 2016 alusta alkaen.
Vuonna 2016 yhteisöveroasiakkaille määrätyistä tuloveroista valtion osuus on 3,8 miljardia euroa (+ 42,1 %) ja kuntien osuus on 1,7 miljardia euroa (+ 3,9 %).
Mitä ihmettä tälle 1,7 miljardille tapahtuu? Lasku on monimutkainen, mutta katsotaan.
Ensin tarkistetaan pykälät. Yhteisöverojen jakaminen kunnille perustuu Verontilityslakiin, erityisesti sen 13. pykälään.
Varsinainen jakaminen tapahtuu kahdessa eri vaiheessa. Nyt tarkkana.
Ensimmäisestä vaiheesta, eli ryhmäjako-osuudesta päättää Suomen Eduskunta. Ryhmäjako-osuudessa määritellään, kuinka yhteisöverotuotot jaetaan kuntien ja valtion kesken. Tänä vuonna (2017) valtio saa 69,66 ja kunnat 30,34 prosenttia.
Toisessa vaiheessa kuntien ryhmäjako-osuus jaetaan kaikkien kuntien kesken. Tämä jako puolestaan tapahtuu kuntien yritystoiminta- ja metsäerien pohjalta. Etkö ole koskaan kuullutkaan näitä termejä? Ei haittaa, tämä selviää kohta.
Yritystoimintaerä perustuu valmistuneen verotuksen tietoihin.
Jos yhteisöllä tai yrityksellä on vain yksi toimipaikka, yhteisöveron jakaminen on melko suoraviivaista. Koko yhteisöveropotti kohdistuu toimipaikan sijainnin mukaiseen kuntaan.
Jos yhteisöllä on useampi toimipaikka, kuten esimerkiksi suurilla konserneilla on, niiden maksama yhteisövero jaetaan kuntiin toimipaikkojen tarjoamien työpaikkojen suhteessa. Toimipaikkojen ajankohtainen henkilöstömäärätieto saadaan Tilastokeskuksesta.
Metsäerän laskenta perustuu hakkuumääristä ja kantohinnoista laskettuun tarkkaan arvioon metsänomistajien saamista puunmyyntituloista. Arvion tekevät eri metsäkeskukset. Metsäkeskuksen bruttokantorahatulot jaetaan suhteessa eri kuntien metsämaapinta-aloihin. Luonnonsuojelualueita ei lasketa mukaan metsämaapinta-alueisiin. Niiltä kertymättä jääneet puunmyyntitulot arvioidaan erikseen ja lisätään metsäerään.
Kuntien välinen jako-osuus perustuu siis sekä yritystoiminta- että metsäerään.
Nyt olemme laskutoimituksessa sellaisessa vaiheessa, että nämä erät lasketaan yhteen jokaisen Suomen kunnan osalta. Jokaisen kunnan osuus ryhmäjako-osuudesta on kunnan osuus kaikkien kuntien yritystoiminta- ja metsäeristä. Esimerkki ehkä selventää. Jos kunnan yritystoimintaerä on 50€ ja metsäerä 50€ (yht. 100€) sekä koko maan yritystoiminta- ja metsäerien summa 1000, on kunnan osuus 10% kuntien yhteisövero-osuudesta.
Eikä tässä vielä kaikki.
Yhteisöverojen kuntakohtaisen osuuden määräytyminen tehdään yritystoiminta – ja metsäerän kahden viimeksi valmistuneen verovuoden keskiarvon perusteella. Jos kunnan osuus koko maan yritystoiminta- ja metsäerien summasta on vuonna 2014 prosentin ja 2015 kaksi prosenttia, niin kunnan osuus kuntien yhteisövero-osuudesta vuonna 2017 on 1,5 prosenttia. Siten kukin yksittäinen kunta hyötyy yhteisöveroaan tänä vuonna kasvattavista yrityksistä viivästeisesti saamalla suuremman jako-osuuden tuleville vuosille.
Otetaanpa loppuun vielä esimerkki laskennasta.
Oletetaan että yhteisöverokertymä olisi viisi miljardia euroa. Nykyisillä ryhmäjako-osuuksilla kunnat saisivat tästä 30,34 prosenttia eli 1,517 miljardia. Jos esimerkkikunnan osuus ryhmäjako-osuudesta olisi yksi prosentti, kilahtaisi kunnan kassaan tällöin 15 170 000 euroa.
Laskennassa on mukana siis kaikkien yhteisöjen maksama yhteisöverot, jotka lasketaan yhteen ja kohdistetaan kunnille prosenttiosuuksien mukaan.