Tekijä: Emma

Verohallinnolta kysytään usein, kuinka yhteisöverotulot oikein jaetaan Suomen kunnille. Verohallinto tilittää yhteisöasiakkaiden tuloverot enää vain valtiolle ja kunnille, koska seurakuntien osuus siirtyi valtiolle vuoden 2016 alusta alkaen.

Vuonna 2016 yhteisöveroasiakkaille määrätyistä tuloveroista valtion osuus on 3,8 miljardia euroa (+ 42,1 %) ja kuntien osuus on 1,7 miljardia euroa (+ 3,9 %).

Mitä ihmettä tälle 1,7 miljardille tapahtuu? Lasku on monimutkainen, mutta katsotaan.

Ensin tarkistetaan pykälät. Yhteisöverojen jakaminen kunnille perustuu Verontilityslakiin, erityisesti sen 13. pykälään.

Varsinainen jakaminen tapahtuu kahdessa eri vaiheessa. Nyt tarkkana.

Ensimmäisestä vaiheesta, eli ryhmäjako-osuudesta päättää Suomen Eduskunta. Ryhmäjako-osuudessa määritellään, kuinka yhteisöverotuotot jaetaan kuntien ja valtion kesken. Tänä vuonna (2017) valtio saa 69,66 ja kunnat 30,34 prosenttia.

Toisessa vaiheessa kuntien ryhmäjako-osuus jaetaan kaikkien kuntien kesken. Tämä jako puolestaan tapahtuu kuntien yritystoiminta- ja metsäerien pohjalta. Etkö ole koskaan kuullutkaan näitä termejä? Ei haittaa, tämä selviää kohta.

Yritystoimintaerä perustuu valmistuneen verotuksen tietoihin.

Jos yhteisöllä tai yrityksellä on vain yksi toimipaikka, yhteisöveron jakaminen on melko suoraviivaista. Koko yhteisöveropotti kohdistuu toimipaikan sijainnin mukaiseen kuntaan.

Jos yhteisöllä on useampi toimipaikka, kuten esimerkiksi suurilla konserneilla on, niiden maksama yhteisövero jaetaan kuntiin toimipaikkojen tarjoamien työpaikkojen suhteessa. Toimipaikkojen ajankohtainen henkilöstömäärätieto saadaan Tilastokeskuksesta.

Metsäerän laskenta perustuu hakkuumääristä ja kantohinnoista laskettuun tarkkaan arvioon metsänomistajien saamista puunmyyntituloista. Arvion tekevät eri metsäkeskukset. Metsäkeskuksen bruttokantorahatulot jaetaan suhteessa eri kuntien metsämaapinta-aloihin. Luonnonsuojelualueita ei lasketa mukaan metsämaapinta-alueisiin. Niiltä kertymättä jääneet puunmyyntitulot arvioidaan erikseen ja lisätään metsäerään.

Kuntien välinen jako-osuus perustuu siis sekä yritystoiminta- että metsäerään.

Nyt olemme laskutoimituksessa sellaisessa vaiheessa, että nämä erät lasketaan yhteen jokaisen Suomen kunnan osalta. Jokaisen kunnan osuus ryhmäjako-osuudesta on kunnan osuus kaikkien kuntien yritystoiminta- ja metsäeristä. Esimerkki ehkä selventää. Jos kunnan yritystoimintaerä on 50€ ja metsäerä 50€ (yht. 100€) sekä koko maan yritystoiminta- ja metsäerien summa 1000, on kunnan osuus 10% kuntien yhteisövero-osuudesta.

Eikä tässä vielä kaikki.

Yhteisöverojen kuntakohtaisen osuuden määräytyminen tehdään yritystoiminta – ja metsäerän kahden viimeksi valmistuneen verovuoden keskiarvon perusteella. Jos kunnan osuus koko maan yritystoiminta- ja metsäerien summasta on vuonna 2014 prosentin ja 2015 kaksi prosenttia, niin kunnan osuus kuntien yhteisövero-osuudesta vuonna 2017 on 1,5 prosenttia. Siten kukin yksittäinen kunta hyötyy yhteisöveroaan tänä vuonna kasvattavista yrityksistä viivästeisesti saamalla suuremman jako-osuuden tuleville vuosille.

Otetaanpa loppuun vielä esimerkki laskennasta.

Oletetaan että yhteisöverokertymä olisi viisi miljardia euroa. Nykyisillä ryhmäjako-osuuksilla kunnat saisivat tästä 30,34 prosenttia eli 1,517 miljardia. Jos esimerkkikunnan osuus ryhmäjako-osuudesta olisi yksi prosentti, kilahtaisi kunnan kassaan tällöin 15 170 000 euroa.

Laskennassa on mukana siis kaikkien yhteisöjen maksama yhteisöverot, jotka lasketaan yhteen ja kohdistetaan kunnille prosenttiosuuksien mukaan.

Elokuussa riitti keskustelupalstoilla kuumia aiheita, ja yhtenä ihmetytti verottajan chatin hinta. Puoli miljoonaa euroa, häh? Kyllähän chat-palvelun rakentaminen jotakin maksaa, muttei kuitenkaan puolta milliä.

Tivi-lehdessä uutisoitu hinta koostuu isommasta palvelukokonaisuudesta, josta chatin osuus on vain yksi. Se oli helpoin rakentaa ja tuli siksi ensimmäisenä käyttöön. Lisäksi julkisuudessa pyörinyt hinta sisältää ylläpidon koko palvelukokonaisuudelle neljäksi vuodeksi.

Kyseessä on Vero24-kokonaisuus, johon chatin lisäksi kuuluvat myöhemmin käyttöönotettavat vastauspankki ja oma kysymys -palvelu.

MIKÄ SIINÄ SITTEN MAKSAA?

Sähköisten palvelujen rakentaminen ja käyttöönotto ylipäänsä toki maksavat. Palvelun sisällöstä riippuen enemmän tai vähemmän. Kokonaiskustannuksiin vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi mihin tarkoitukseen palvelu rakennetaan – asiakaspalvelua varten vai tietojen ilmoittamiseen.

Myös sähköisen palvelun laajuus vaikuttaa hintaan. Esimerkiksi ilmoitetaanko palveluissa yksi tieto, vaikka tilinumero, vai useampi, esimerkiksi koko veroilmoituksen sisältö. Tai se kuinka ”älykäs” palvelu on ja mihin Verohallinnon järjestelmiin se liitetään. Ja tietysti se, onko vastaavaa palvelua markkinoilla valmiina ostettavaksi vai joudutaanko se räätälöimään verottajan tarpeisiin.

Myös palvelun tekstisisällön kirjoittaminen, kielenhuolto ja kääntäminen ovat osa kokonaistyötä. Useat sähköiset palvelut tarjotaan nykyisin myös englannin kielellä. Karkeasti kustannusten voidaan katsoa jakautuvan neljään osaan:

1. Määrittely/suunnittelu – mitä palvelun halutaan tekevän ja miten
2. Toteutus – palvelun rakentaminen, integroiminen sisäisiin järjestelmiin ja testaus
3. Käyttöönotto – palvelun avaaminen asiakkaille, henkilöstön koulutus, viestintä
4. Ylläpito – käyttäjätuki, sisällön päivitykset

HYÖDYT VIEVÄT VOITON

Vaikka hintaa kertyy, sähköisten palveluiden hyödyt ovat suuremmat. Verohallinnossa kustannussäästöt näkyvät lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä. Siihen vaikuttaa mm. se,  miten nopeasti Verohallinto voi luopua rinnakkaisista palvelukanavista.

Säästöä joka tapauksessa tulee, kun voimme esimerkiksi luopua papereiden muuntamisesta sähköiseen muotoon ja osa käsittelystä voidaan automatisoida. Nykypäivän verottajahan ei pyöritä papereita vaan näppistä.

Rahallisen hyödyn lisäksi saadaan laadullista hyötyä, kun verkossa ilmoitettujen tietojen oikeellisuus voidaan tarkistaa jo ilmoituksen antovaiheessa. Näin vähenevät virheellisten tietojen vuoksi syntyvä selvittelytyö ja yhteydenotot asiakkaisiin. Mitkä nekin viime kädessä säästävät rahaa.

Lisäksi asiakkaat hyötyvät. Se on meille yhtä tärkeää, vaikka se ei näykään kustannussäästönä meidän budjetissa. Helppous hoitaa veroasiat oikein ja nopeasti on kaikkien etu. Jos ne voi hoitaa vielä hyvällä mielellä, niin mikä sen parempaa. Esimerkiksi Yhteisöjen veroilmoituspalvelun käyttäjät ovat hehkuttaneet palvelun ohjaavuutta ja automatiikkaa.”Tämä on jo liian helppoa”, on eräs käyttäjä todennut.

SEITSEMÄN IKKUNAA PER VIRKAILIJA

Se kalliiksi parjattu chat – kannattiko siihen satsata? Kyllä.

Chatia pilotoitiin keväällä muun muassa Veroilmoitus verkossa -palvelun asioissa. Kaiken kaikkiaan 23 päivässä käytiin yli 20 000 keskustelua. Chattaaminen osoittautui kaksi kertaa tehokkaammaksi kuin puhelinpalvelu. Tavoitteena oli, että virkailija pystyy palvelemaan kahta asiakasta samanaikaisesti.

Se ylittyi. Ruuhka-aikana nähtiin jopa 5-7 avointa chat-ikkunaa per virkailija. Eli pienellä kustannuksella saatiin huomattavia hyötyjä niin asiakkaan kuin Verohallinnonkin näkökulmasta. Chat on tullut jäädäkseen, ja ajan myötä se laajenee koskemaan aina suurempaa osaa palvelukentästämme.

Tulevaisuudessa veroasiointia on tarkoitus edelleen helpottaa muillakin konstein. Tulorekisterin avulla voimme siirtyä reaaliaikaiseen henkilöverotukseen ja luopua verokortista ja jäännösveroista, ja yritysasiakkaiden taloushallinnon tietojen raportointi helpottuu, kun veroilmoitus- ja tilinpäätöstiedot voidaan antaa XBRL-muodossa.

Näistä näkymistä lisää myöhemmin. Myös täällä Veronassa.